KONMARI: VAATEKAAPPI

Ensimmäinen asia konmarin aloittamisessa on visualisointi. Sen jälkeen kun tuntuu, että on valmis, aloitetaan vaatteista. Jos on yhtä kaikkihetimullenyt -tyyppiä niin kuin minä, sopivin tapa aloittamiseen on laittaa kaikki (sisä)vaatteet sängylle tai muuhun tasaiselle alueelle. Jos tykkää ottaa pienen palan kerrallaan purtavaksi, kannattaa jaotella vaatteita pienenpiin kategorioihin, kuten yläosat, alaosat ja niin pois päin. Nekin on mahdollista vielä jakaa pienempiin osiin, kuten t-paidat, pitkähihaiset, villapuserot etc, jos vaatetta on paljon.

Kuten saattoi alla olevasta kuvasta arvata, heitin vaatteeni sängylle kaikki kerrallaan, jotta hahmottaisin parhaiten vaatteiden määrän. Ja olihan niitä suhteellisen paljon tungettuna noin pieneen vaatekaappiin. Yksi kerrallaan otin vaatteet käteen, tunnustelin ja mietin tuottaako se minulle iloa. Alussa jo päätin, että kaikki muut vaatteet käydään läpi paitsi kesävaatteet. Terveisin ikuinen painon kanssa jojoilija. Ne katsotaan sitten toukokuussa viimeistään. Kaiken kaikkiaan minulla meni kaksi ja puoli tuntia siihen, että olin saanut vaatteet takaisin kaappiin. Tavoitteena ei ollut saada kaappiin varsinaisesti lisää tilaa eikä luopuminen ollut oleellista vaan keskittää huomio siihen miten kivoja vaatteita omistaa jo. 

Vaikka muuten tykkään noudattaa Marien ohjeita aika tarkalleen, pystyviikkausta en edes harkinnut. Kokeillut olen ja kyllähän se toimii kivasti, mutta oma vaatekaappini ei ole sen mallinen, että pystyviikkaus toimisi. Olen pienellä tuunaamisella tehnyt itselleni parhaiten sopivan vaatekaapin laittamalla hyllyjen tilalle henkaritangot. Rakastan tunnetta, että voin selata vaatteita kuin kaupassa valitsisi sitä oikeaa vaatetta siihen hetkeen.

Henkareissa roikkuu vasemmalla puolella muutaman juhlamekon lisäksi päällystakit ja oikealla puolella topeista villapuseroihin. Paitojen alla on housut ja niiden alla laatikot alus- ja yövaatteille. Vasemman puolen laatikoissa on kausivaatteet, jotka on hyvä olla lähellä, mutta ei esillä.

Vaikka vaatteita ei ollut tarkoitus vähentää, lähti niitä kuitenkin useampi muovipussillinen eteenpäin. Osa niistä odottaa edelleen myymistä, osan olen lahjoittanut eteenpäin ja muutaman nuhjusen paidan kiikutin vaatekauppojen kierrätykseen.

Ensi kerralla konmaritetaan ulkovaatteet.

UUDEN VUODEN TAVOITTEET

Päätin tänä vuonna tehdä toisin uuden vuoden lupauksien suhteen. Että en keksisikään sitä yhtä, kahta tai kolmatta lupausta uudenlaisesta elämästä, joihin keskittyisin. Ja vain kahden viikon jälkeen huomatakseni otteeni lipsuneen ja muut asiat on vieny keskittymistä enemmän ja lopulta, ennen kuin tammikuu on ehtinyt vaihtua helmikuuksi, on ehtinyt unohtaa että mitään lupauksia ylipäätään tuli tehtyä. Tällä kaavalla se on mennyt jo useamman vuoden. Kova yritys ja vielä kovempi romahdus.

Joten tänä vuonna eri tavalla. Päätin, että tällä kertaa en tee lupauksia, vaan tavoitteita, joita kohti pyrkiä. Olenkin tässä tämän tammikuun ajan miettinyt ja kirjoittanut ylös erilaisia tavoitteita, joita yritän tehdä mahdollisiksi. Ja asioita, jotka haluaisin tehdä tulevana vuotena.  Näiden tavoitteiden parissa aion pähkäillä seuraavat yksitoista kuukautta. Tahdon...

...opetella nauttimaan lukemisesta uudelleen. Nuorena tyttönä lueskelin paljon ja kirjastokortti oli hyvinkin paljon käytössä. Rakastan sitä tunnetta, kun kirja vie täysin toiseen maailmaan mielikuvituksen avulla ja kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. 

...harjoittaa kasvinhoitoa. Ja tässä asiassa tarvitsenkin paljon harjoittelua. Nimittäin juuri jouduin laittamaan jättipeikonlehteni roskakoriin, kuolinsyynä hukkuminen. Ups. No, kaksi kolmesta viherkasvista vielä näyttää elon merkkejä. Samoin ihme ja kumma kyllä krysanteemikimppu, jonka ostin viime perjantaina.

...konmarittaa kotini. No, obviously, sitä varten koko blogi luotiin, omia päiväkirjamaisia muistiinpanoja prosessista. Alkujännityksestä ja aloittamisen vaikeudesta on päästy, siitä kirjoitan lisää seuraavaksi, ja nyt kohdistan ajatukseni vain seuraamaan konmari-listan järjestystä - seuraavaksi kauneustuotteet. 

...tavoitella minimalistisempaa elämäntapaa. Olen huomannut, että mitä vähemmän tavaraa ympärilläni seilaa, sitä tyytyväisempi olen kotona. Vielä tähän on matkaa ja aion nauttia matkasta siihen loksahduspisteeseen asti, jossa huomaan, että kaikki toimii. Tiedostan kyllä, että täysin minimalistinen kotini ei voi vielä moneen vuosikymmeneen olla. Mutta on jotain mitä kohti pyrkiä, sitä olen kaivannut jo pidempään.

...kokeilla olla ostamatta mitään. Olen pyrkinyt kuluneen kuukauden ajan katsomaan tarkemmin ostokäyttäytymistäni ja jättää heräteostokset tekemättä. Ihan täysin puhtaasti tästä ostolakosta en ole suoriutunut, mutta huomaan harkitsevani kaikkia ostojani tarkan seulan läpi ja olen ostanut vain tarpeellisia asoita järkevään hintaan. Jatkan kokeilua vielä toisenkin kuukauden.

...opettella ainakin kolme uutta ruokalajia. Olen siis tavattoman laiska kokki. Enkä rehellisesti sanottuna juurikaan pidä ruuanlaitosta. Kuitenkin, ruokaa joutuu laittamaan ja usein teenkin miehelle ruuan valmiiksi, niin olen oppinut jo sietämään keittiössä hääräilyä. Kuitenkin, teen aina samoja ruokia, joten haluan laajentaa osaamistani ja oppia tekemään erilaisia ruokia. Leipominen onkin sitten ihan eri juttu, siitä tykkään ja kokeilen mielelläni uusia reseptejä. Saman ilon tahtoisin saada myös ruuanlaittamiseen.

...oppia hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Etenkin ulkonäköpaineet ovat kulkeneet matkassa mukana jo useamman vuoden, vaikuttaen ties mihin kaikkeen. Vielä joskus aion hyväksyä itseni, myös virheeni ja oppia olla välittämättä jos joku kadulla on laihempi kuin minä tai omistaa pidemmät hiukset kuin minulla. Tai jos joku paita näyttää paremmalta jonkun toisen päällä. Itsensä vertaamista muihin on tullut harrastettua jo liian kauan. On aika oppia ymmärtämään omat hyvät puolet ja keskittyä niihin.

...matkustaa. Ulkomailla, kotimaassa, tehdä road trippejä ympäri suomen ja käydä naapurikaupungissa kahvilla. Matkustaa omassa kotikunnassa paikkoihin, joissa ei ole tullut vielä käytyä. Nähdä ja kokea uusia paikkoja ja asioita. Joskus tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka.

Kommentoi miten sinun uusi vuosi on lähtenyt käyntiin ja

onko lupaukset tai tavoitteet vielä pitäneet. 

ESIKARSINTAA

Long time, no see. Kiitos rakkaan tietokoneeni, joka hajosi heti edellisen postauksen jälkeen eli reilu kuukausi sitten. Kävin pientä vääntöä myymälän henkilökunnan kanssa, mutta lopulta asia ratkesi. Ei tosin niin kuin olisin itse toivonut, mutta sain tietokoneeni kuitenkin takaisin.

Tein muutama viikko sitten esikarsintaa kotona tai sitä voisi kutsua myös joulusiivoukseksi. Kävin läpi kylpyhuoneen kaapeissa säilytettävää kosmatiikkaa. Pienen muovikassillisen verran sieltä sain parasta ennen -päiväyksen ohittaneita, itselle sopimatonta tai jopa loppuneita juttuja. Mikähän siinä on että tulee säilöttyä usein hajuvesien tyhjiä laatikoita? 

Tuo Hollisterin Wave oli itseä miellyttävä tuoksu, harmi kun ostin sen alennuskorista, missä oli viimeiset jäljellä, niin sitä ei taideta valmistaa enää. Jos olet jossain nähnyt myytävän vielä, niin laita kommenttia tulemaan.

Joulu tulla jolkottelee jo ihan nurkan takana, joko olet valmis? Itsepäisesti olen sitä mieltä, että joulu ei voi tulla ennen kuin on kunnon joulusiivous tehty kaappeja myöten. Onneksi mulla on vielä muutama päivä aikaa ja viikonloppuna voi aloittaa rentoutumisen ja joulusta nauttimisen.

Koitan töiden ja siivouksen lomassa ehtiä vielä tännekin päivittämään joulun toivotukset.

EPÄONNISTUMISIA

Olin kirjoittamassa tarinaa tavoitteista ja onnistumisista, mutta tällä hetkellä ei tunnu yhtään siltä että voisin jakaa teille ilon hetkistä. En tiedä mistä johtuu, mutta kirjoittaminen on tökkinyt jo useamman päivän, enkä sen takia ole saanut ulos asti mitään lukemisen arvoista. Konmarikaan ei ole edennyt ihan niin tehokkaasti kuin olin ajatellut, toisaalta ei tässä mikään kiire varsinaisesti ole, omat odotukset vain ehkä oli hetken aikaa liian korkealla. Ilon hetkiä koin kuitenkin tänään kun kävin hakemassa kotiin tilaamani varsi-imurin. Niin fiiliksissä olen uudesta tehokkaasta imurista, kesästä lähtien olen mutustellut ajatusta uuden hankinnasta.

Kirjoittamisen lisäksi tietokoneenikin on tökkinyt. Halvalla ei saa hyvää, mutta kyllä sillä pitäisi edes toimiva saada. Reilun vuoden vanha koneeni on nyt nelisen kertaa käynyt huollossa ja tänään hain sen huollosta, eikä toimi vieläkään kunnolla. Niin ärsyttävää. No katsotaan kuinka käy. Takuuta onneksi koneessa on vielä, eikä ole tarvinnut huolloista mitään itse maksaa.

Tuleva joulun alku kuitenkin innostaa minua suuresti. Olen jouluihminen henkeen ja vereen. Lahjojen suunnittelu on aloitettu hyvissä ajoin lokakuun alussa (olisin aloittanut syyskuussa, mutta muiden toppuutteluiden takia pitkitin hieman), ekat joululahjat ja uudet joulukoristeet on ostettu. Ylihuomenna suuntaan isoille kaupoille hankkimaan lisää lahjoja ja sen jälkeen voi keskittyä tekemään loput lahjat itse. Joulukoristeinventaarion teen viimeistään loppuviikosta ja joulukuusen hankinta on suunniteltu jo. Vielä pitäisi kaksi joulukalenteria toteuttaa, toisessa on onneksi enemmän aikaa kun se on vaan kahdeksan luukun verran. 

KARTOITUSTA

Olin pitkään siinä uskossa että ylimääräiset tavarani vanhempieni luona olisivat olleet alla olevan kuvan näkyvä ikeakassi, kaksi pahvilaatikollista keittiötarvikkeita, yksi muovikassillinen kenkiä, vanha pyykkikori, joka sattuu olemaan täynnä erilaisia tekstiilejä, kuten pussilakanoita ja verhoja sekä pyykkikorin päällä oleva lämpöpeitto. Lamppu puolestaan ei ole minun, vaan veljeni vanha. Tämä ei tunnu vielä huolestuttavan suurelta määrältä tavaraa loikoiluttaa vanhempien nurkissa, etenkään siihen nähden, että vanhempani asuvat reilun sadan neliön omakotitalossa, jossa on lisäksi kolme varastoa ja itse taas puolet pienemmässä kaksiossa.

 

Päätin tehdä havaintokierroksen, kun olin kerta paikalla. Eipä tarvinnut kävellä kuin muutama metri toiseen huoneeseen, niin johan alkoi näyttää tutuilta huonekaluilta. Olen kyllä koko ajan tiennyt niiden olemassaolon, käynhän vanhempieni luona vähintään kerran viikossa. Silmä tottuu, sanotaan. Enpä ole aikaisemmin sen enempää ajatellut vieväni kokonaisen makuuhuoneen omilla tavaroillani. Enkä edes asu siellä. Alla olevassa kuvassa onkin minun hautautuneet ja unohtuneet tavarani.

Äitini vanha lipasto, jonka olen täyttänyt omalla harvakseltaan käytössä olevalla kosmetiikalla, koruilla, sellaisella ylimääräisellä tavaralla mitä tuppaa kertymään, jolla ei ole mitään selkeää paikkaa sekä muutamilla papereilla. Valkoinen vitriini pitää sisällään harvinaisimmat muumimukini, kirjakokoelmani ja alalaatikossa sekalaiset muistoesineeni. On siellä muutama koriste-esinekin täydentämässä hyllyjä. Vitriinin edessä on ikeakassi, jossa on vanha radioni ja siihen kuuluvat kaijuttimet. Melkein ehjä kapine, radio kuuluu, mutta cd-soitin vähän krakailee. Ikeakassin vieressä on myös vanha penkki, jota en saanut ikinä aikaseksi kunnostaa ja se päätyikin sängyn jalkopäähän keräämään aku ankkoja. Sitten on vielä musta keinonahkainen sohva, joka on haudattu kaikella mahdollisella repulla ja rinkalla, mikä nyt ikinä on sattunut olemaan kädessä sillä hetkellä. Kuvakollaasista puuttuu sänkyni ja sen vierestä kirjoituspöytä, jonka äitini on ottanut käyttöönsä muuttaessaan huonetta pikkuhiljaa kotitoimistokseen. Tosin kaikki pöydän laatikot ja kaapit on vieläkin täynnä mun romppeita, joten äitin toimisto on vielä aika pintapuolinen. Mainittakoon vielä sekin seikka, ruskean lipaston vieressä näkyy kolmiovinen vaatekaappi ja siinäkin taitaa olla vielä suunnilleen puolet mun vaatteita (mun ja äitin juhlavaatteet sulassa sovussa). Jotenkin on sitä tavaraa päässyt kertymään. Jos nämä kaikki raahaisi kerralla nykyiseen asuntooni, ei siellä varmastikaan mahtuisi liikkumaan enää mihinkään suuntaan. 

Ja miten tästä eteenpäin? Muutama kuukausi takaperin kun kasattiin puolison tytölle uutta sänkyä makkariin ja järjesteltiin lapsen leluja paikoilleen, päätettiin kokeilla pitkästä aikaa livekirpputoria. En ole moneen vuoteen pitänyt pöytää kirpputorilla, mutta nyt tuli hyvä tilaisuus vastaan. Elokuussa järjestettiin tapahtuma, jossa oli lastenvaatekirppis ja kaikkea muuta puuhaa koko perheelle, muun muassa kasvomaalausta ja poniratsastusta perheen pienemmille, paloauto johon sai mennä tutustumaan ja päivän lopuksi huutokauppa, johon sponsorit olivat lahjoittaneet tuotteitaan hyväntekeväisyyteen.

Päästiin sen verran hyvin ylimääräisistä tavaroista eroon, että se laukaisi minulle sen kaipaamani buumin, jotta jaksan myydä facebookissa omia juttujani. Kesä oli vähän hiljaisempaa aikaa myyntien suhteen, mutta syksyn tultua tavarat on alkaneet taas vaihtaa omistajaa. Pikku hiljaa, kippo ja kuppo kerrallaan vähennetään. 

TERVETULOA

Tyhjän paperin kammo. Sitä luulisi, että lyhyen, ytimekkään aloituspostauksen olevan yksinkertainen kirjoittaa, mutta kun ei. Sormet ei liu'u näppäimistöllä yhtään niin sujuvasti kuin facebookissa kaverille viestiä kirjoittaessa, eikä ajatuskaan kulje sen paremmin.

Mitä ensimmäisessä postauksessa sitten pitäisi kertoa? No tyhmä kysymys, kerro jotain mitä olisi kiinnostavaa lukea. Selvä. Aloitetaan alusta. Ajatus blogista tuli ekan kerran kun olin lukenut Konmari -nimisen kirjan viime vuoden alkupuolella melkein heti kirjan julkistamisen jälkeen ja löytänyt yhden blogin, joka käsitteli kirjan aihetta omassa elämässään. Sitä oli kiehtovaa lukea sen aikaa kun se oli pystyssä, mutta kun blogi loppui, rupesin taas kiinnostumaan muista asioista. Ajatus omasta blogista unohtui siis pitkäksi ajaksi sen jälkeen, vaikka konmari on ollut enemmän ja vähemmän läsnä tämän ajan.

Niille, jotka eivät vielä ole kuulleet Konmarista, kerron pikaisesti, että se on japanilaisen Marie Kondon kirjoittama kirjasarja, joka käsittelee tavaroiden ja elämän järjestämistä hänen keksimällään metodilla, joka lupaa kodin pysyvän siistinä lopun elämän ajan. Kondon metodi poikkeaa muista siivoustavoista kahdella tavalla. Ensinnäkin, säilytä vain ne asiat jotka tuottavat iloa. Muut saa mennä. Ja toiseksi, käy koko asunto läpi yhtäjaksoisesti putkeen ja koko tavarakategoria kerrallaan. (keskimääräinen aika minkä käyttää tähän prosessiin on noin puoli vuotta, ei siis viikossa tarvitse uurastaa). 

Ja nyt päästäänkin siihen mistä tämä blogi saa juurensa. Luen parhaillaan toistamiseen Konmarin toista osaa, joka paneutuu enemmän tavaroiden säilytykseen karsimisen sijaan. Oma elämäntilanteeni on jakautunut kahteen osoitteeseen muutaman vuoden takaisen eron jälkiseurauksena. Olen töykeästi jättänyt ei-jokapäiväiseen-arkeen-kuulumattomat tavarani vanhempieni luokse säilytykseen, sillä nykyinen kotini uuden puolison luona on sen verran pieni, olemattomine säilytystiloineen. Olen hiljalleen päättänyt raivata omaisuuteni pois vanhempieni nurkista vapauttaen heillekin lisää tilaa omille jutuilleen ja pyrkiä ehkä samalla vähän minimalistisempaan elämäntapaan. 

Tämä blogi tulee olemaan päiväkirjamainen matkani konmarin avulla puhtaampaan elämään ja iloisempaan kotiin. 

''Imagine yourself living in a space that only contains things that spark joy'' - Marie Kondo